Suomeen kohdistuu tällä hetkellä poikkeuksellisen suurta kiinnostusta energiaintensiivisiin investointeihin, kuten datakeskuksiin. Silti niitä tarkastellaan edelleen erillisinä projekteina ilman laajaa kokonaiskuvaa.

Kaikkia energiaintensiivisiä hankkeita yhdistää sama peruslogiikka: ne kuluttavat suuria määriä sähköä. Siksi niiden suunnittelussa on huomioitava samanaikaisesti myös sähköntuotanto.

Tällä hetkellä datakeskushankkeet etenevät lupien osalta nopeasti, mutta niitä tukeva sähköntuotanto ei välttämättä kehity samassa tahdissa. Käytännössä ainoa tuotantomuoto, joka pystyy vastaamaan tähän tarpeeseen riittävän nopeasti ja riittävän suuressa mittakaavassa, on tuulivoima yhdistettynä niitä varten suunniteltuihin energiavarastoihin.

Samaa ilmiötä olen tarkastellut jo aiemmin myös vetytalouden näkökulmasta: ilman riittävää uutta sähköntuotantoa investoinnit eivät toteudu (lue lisää: Ei vetyä ilman tuulta).

Datakeskuksen tai vetyhankkeen suunnittelu ilman sähköntuotantoa on verrattavissa automatkan suunnitteluun ilman huoltoasemia. Suunnitelma voi näyttää hyvältä paperilla, mutta käytännössä matka loppuu helposti lyhyeen.

Sähkön hinta ja saatavuus ratkaisevat investointipäätökset

Suomen vahvuus on tähän asti ollut korkea energiaomavaraisuus, fossiilivapaa tuotanto ja eurooppalaisittain edullinen sähkö. Nämä ovat keskeisiä syitä, miksi kansainväliset toimijat tarkastelevat Suomea kiinnostavana investointikohteena.

Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti.

Jos uutta sähköntuotantoa ei rakenneta riittävästi, sähkön hinta nousee tai omavaraisuus heikkenee. Tällöin Suomen keskeinen kilpailuetu katoaa. Samalla katoavat myös investoinnit.

Johtopäätös on yksinkertainen: tarvitaan samanaikaisesti sekä uuden ajan teollista toimintaa että uutta sähköntuotantoa. Molemmat ovat merkittäviä investointeja myös kunnille.

Investoinnit peruuntuvat, jos energiantuotanto ja hankkeet etenevät eri tahdissa

Nykyinen suunnittelu ja päätöksenteko on siiloutunutta: hankkeita tarkastellaan erillisinä kokonaisuuksina, ilman yhteyttä sähköntuotantoon. Seurauksena on, että investointien ja energiantuotannon kehityksen aikataulut eivät kohtaa.

Datakeskushankkeissa investointipäätös tehdään tyypillisesti 18–36 kuukauden kuluessa. Päätös syntyy vain, jos tarvittava sähkö on uskottavasti saatavilla tässä aikataulussa. Jos tätä varmuutta ei ole, investointipäätöstä ei tehdä.

Kokonaisvaltainen tarkastelu tarkoittaa käytännössä sitä, että ensin määritellään tavoitetila: halutaanko Suomeen uutta teollisuutta, energiaomavaraisuutta ja kasvua. Tämän jälkeen arvioidaan, kuinka paljon sähköä tämä vaatii ja miten se tuotetaan.

Sähköntuotannon ja kulutuksen suunnittelun on siis edettävä rinnakkain. Ilman selkeää kansallista suuntaa ja toimeenpanosuunnitelmaa tämä ei toteudu, ja investoinnit jäävät syntymättä. Viimeaikainen uutisointi on antanut uskoa sille, että myös uusiutuvien kehitys Suomessa helpottuu, mutta valitettavasti suunnitelmat eivät näy ruohonjuuritasolla. Uusiutuvan energian kehityksen esteitä on poistettava, jotta energiaintensiiviset investoinnit saavat tarvitsemansa sähköntuotannon.

Uudet investoinnit eivät mahdu nykyiseen sähköjärjestelmään

Mittakaava konkretisoituu numeroissa.

Suomessa oli vuoden 2025 lopussa noin 45 datakeskushanketta, jotka edustivat yli 1 miljardin euron sijoitusta. Yhden 500 megawatin (MW) datakeskus voi kuluttaa noin 4 TWh sähköä vuodessa.

Kun tätä verrataan Suomen noin 82 TWh vuosittaiseen sähköntuotantoon, mittakaava on selvä: jo muutama suurhanke vastaa merkittävää osuutta koko maan sähkönkulutuksesta.

Ilman merkittävää lisäystä sähköntuotantoon osa hankkeista jää väistämättä toteutumatta. Datakeskustoimijat vertailevat sijaintipaikkoja kokonaisuutena, ja jos sähkö ei ole riittävän lähellä, riittävän edullista tai riittävän varmaa, investointi toteutetaan muualla.

Itä-Suomi jää ilman kasvua, jos sähköntuotantoon ei saada ratkaisuja

Tilanne näkyy erityisen selvästi Itä-Suomessa, johon suunnitellaan merkittäviä datakeskusinvestointeja, mutta rajallisesti uutta sähköntuotantoa. Samanaikaisesti alueen tuulivoimapotentiaalia ei hyödynnetä täysimääräisesti.

Nykyinen hallitus on sitoutunut ratkaisemaan tilanteen, mutta käytännön edistystä ei ole toistaiseksi tapahtunut, ja seuraavat eduskuntavaalit pidetään jo vajaan vuoden päästä. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että alueelle suunnitellaan samanaikaisesti suuria datakeskusinvestointeja, jotka voisivat tuoda merkittäviä investointeja ja työpaikkoja.

Sähköä voidaan siirtää, mutta mitä kauempaa se tulee, sitä kalliimpaa ja alttiimpaa häiriöille se on. Ilman paikallista sähköntuotantoa investointien toteutuminen jää epävarmaksi.

Toimintaympäristöön on lisäksi syntynyt uusia epävarmuustekijöitä, jotka liittyvät esimerkiksi sijoittumiseen, etäisyyksiin ja luontoarvojen huomioimiseen. Nämä voivat hidastaa hankkeiden etenemistä ja lisätä investointipäätöksiin liittyvää epävarmuutta.

Suomen kilpailuetu on sähkön varassa

Suomi vertautuu tällä hetkellä hyvin muihin maihin: sähkö on edullista, tuotanto on pitkälti fossiilivapaata ja olosuhteet datakeskuksille ovat hyvät. Tämä ei kuitenkaan ole pysyvä etu.

Jos sähköntuotanto ei kasva investointien mukana, Suomi menettää keskeisen kilpailutekijänsä. Koska verotus, sijainti tai markkinakoko eivät ole Suomen vahvuuksia, sähkön saatavuuden ja hinnan merkitys korostuu entisestään.

Suomi tarvitsee kipeästi uusia merkittäviä investointeja. Nyt on viimeinen hetki tehdä päätökset, jotka mahdollistavat niiden toteutumisen. Jos Suomi haluaa houkutella datakeskuksia, vetytalouden investointeja ja muuta uutta teollisuutta, sähköntuotantoa on rakennettava merkittävästi lisää – nopeasti ja suunnitelmallisesti.

Keskeinen kysymys päättäjille on selvä: mahdollistetaanko uuden sähköntuotannon tehokas kehitys vai menetetäänkö investoinnit?