Suomella on juuri nyt mahdollisuus kehittää vihreän vedyn tuotannosta valtava toimiala. Vetylaitos tuo investointeja sekä työpaikkoja ja nostaa kunnan, maakunnan ja koko Suomen kilpailukykyä. Elinehto vetyinvestointien saamiselle on edullinen tuulivoimalla tuotettu sähkö, joka pyörittää elektrolyyseriä. Siksi tuulivoiman riittävä saatavuus Suomessa on nopeasti varmistettava – muuten vetyunelma jää kaukaiseksi haaveeksi.

Maapallon energiantuotannossa siirrytään yhä enemmän käyttämään sähköä fossiilisten polttoaineiden sijaan. Kun tarvittava sähkö tuotetaan päästöttömästi, on mahdollista päästä hiilineutraaliin tuotantoon.

Tämän energiamurroksen ytimessä on vetytalous ja nimenomaan vihreä vety. Vihreän vedyn tuotanto perustuu uusiutuvalla sähköllä toteutettavaan veden elektrolyysiprosessiin, jolloin valmistuksesta ei synny haitallisia hiilidioksidipäästöjä.

Edullisin tapa lisätä uusiutuvaa sähköä sekä vihreän vedyn kriteerit täyttävää sähköntuotantoa on tuulivoima.

Käynnissä on nyt kansainvälinen kilpajuoksu vihreän vedyn tuotantoinvestointien saamiseksi. Jos Suomi haluaa pärjätä tässä kilpailussa, ovat vetyhankkeet avainasemassa, mutta näiden toteutumiseksi meidän on nopeasti varmistettava tuulivoiman riittävä saatavuus.

Vihreän sähkön lisäksi laitos tarvitsee vettä. Tuhansien järvien maana olemme erinomaisessa asemassa päästäksemme kärkituottajamaaksi.

Pienikin vetylaitos vaatii 85 tuulivoimalaa

Kun suuria energiamääriä tarvitseva teollisuus siirtyy kohti vetyä, on kyseessä valtava potentiaali.

EU:n REPowerEU-strategian tavoitteena on 20 miljoonan tonnin vihreän vedyn massa, josta 50 % tuotetaan EU:ssa ja 50 % tuodaan alueelle EU:n ulkopuolelta.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Pelkästään 50 000 tonnia vihreää vetyä vaatii 500 MWe elektrolyyserin, jonka investointikustannus on tänä päivänä noin miljardi euroa. Tämän kokoluokan laitos vaatii energiantuotannoksi yli 600 MW tuulivoimaa, ja lisäksi myös muita vihreän siirtymän energian tuotantomuotoja.

Näiden yhteenlaskettu investointikustannus on toinen miljardi euroa. 600 MW tuulivoimaan vastaa nykyvoimaloiden valossa noin 85 voimalaa. Samalla luodaan yli 400 pysyvää työpaikkaa laitoksen läheisyyteen. Ja tämä vastaisi vasta 0,25 % koko EU:n tavoitteesta.

Jos ottaisimme tavoitteeksi varsin vaatimattoman 2 % markkinaosuuden, se tarkoittaisi 16 miljardia euroa suoria investointeja raaka-aineen tuotannolle, jota tällä hetkellä tuodaan EU:seen Afrikasta asti.

Kahden prosentin tavoite vaatisi samalla yksinkertaistetulla kaavalla 680 tuulivoimalaa lisää.

Jos valmiutta tuulivoimaan ei ole, vetyinvestointi menee muualle

Toinen olennainen asia on alueiden valmius tuulisähkön tuottamiseen. Kunnille viesti on selkeä. Ennen kuin yksikään vetylaitos voi sijoittua kunnan alueelle, on taattava riittävä uusiutuvan energian kapasiteetti. Vasta tämän jälkeen alue voi nousta vetylaitoksen mahdollisten sijaintipaikkojen joukkoon.

Pullonkaula on tällä hetkellä tuulivoimapuiston rakentamisen aikajänne, joka on peräti seitsemän vuotta. Vetylaitoksen luvittaminen ja suunnittelu vie vain puolet tästä ajasta.

On itsestään selvää, että jos valmiutta tuulivoimaan ei vielä ole, vetyinvestointi ei jää sellaista odottamaan, vaan jatketaan kuten valitettavasti olemme nähneet kerta toisensa perään.

Analogiaa voi hakea vaikka rautatieverkoston historiasta. Ei tehtaitakaan voinut sijoittaa liikenneyhteyksiin nähden otollisille paikoille ennen kuin rautatiet oli ensin rakennettu ja infra valmista.

Suomi kilpailukykyiseksi vihreällä vedyllä

Vihreä vety on tulevaisuuden työkalu, jolla Suomi saadaan jaloilleen.

Vetytalous ei toimi vakuumissa, vaan vaatii ympärilleen valtavasti asioita. Kaiken a ja o on se, millä vetylaitos sähköistetään. Kunnat voivat edistää vetylaitoksen toimintaedellytyksiä takaamalla edullisen tuulisähkön tuotannon.

Tämä on mahdollisuus, jota Suomella ei ole varaa menettää. Aika korjata tilanne on nyt.