Datakeskus voi jäädä yksittäiseksi sähkönkuluttajaksi tai kasvaa investoinniksi, joka vaikuttaa positiivisesti sähkömarkkinaan ja vahvistaa paikallista taloutta. Ero riippuu ennen kaikkea siitä, miten uusi datakeskus kytkeytyy energiajärjestelmään ja millaisessa investointiympäristössä se rakennetaan.

Datakeskukset ovat tällä hetkellä yksi puhutuimmista investointikohteista Suomessa. Datakeskuksien työllistämisvaikutus ja sähkönkulutus tekevät niistä strategisesti merkittäviä, mutta samalla niihin liittyy kysymys: mitä datakeskusten rakentaminen tarkoittaa Suomen energiajärjestelmälle?

Uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön ostaminen ei vielä riitä

On yleinen oletus, että uusiutuvalla energialla tuotetulla sähköllä toimiva datakeskus on automaattisesti kestävä ratkaisu. Käytännössä asia ei ole näin yksinkertainen.

Jos datakeskus ostaa sähkönsä jo olemassa olevasta uusiutuvasta tuotannosta, se ei lisää tarjontaa markkinoille. Sähköä ei riitä kaikille, ja jonkun muun käyttäjän tarpeisiin tuotetaan korvaavaa sähköä – usein vähemmän puhtaista lähteistä.

Datakeskuksien osalta yksi ratkaisu ongelmaan on additionality, joka kääntyy suomeksi termillä lisäisyys tai additionaalisuus. Periaate on yksinkertainen: uuden sähkönkuluttajan on mahdollistettava myös uusi sähköntuotanto, ei vain käytettävä sähköä, joka on jo verkossa.

Mitä additionaalisuus tarkoittaa datakeskushankkeessa?

Additionaalisuus tarkoittaa konkreettisesti sitä, että hanke kytkeytyy uuteen tuotantoinvestointiin. Yksinkertaisin keino on solmia pitkäaikainen sähkönostosopimus eli PPA (Power Purchase Agreement) uuden uusiutuvan tuotantolaitoksen, tyypillisesti tuulivoima- tai aurinkovoimahankkeen, kanssa.

Esimerkiksi uutta tuulivoimahanketta ei käytännössä saa rahoitettua ilman voimassa olevaa, pitkäaikaista sähkönmyyntisopimusta. Kun datakeskus solmii PPA:n uuden tuulipuiston kanssa esimerkiksi 15–20 vuodeksi, tuulipuisto saa varmuuden tuottamansa energian myynnistä. Tämä avaa rahoituksen ja mahdollistaa rakentamisen. Ilman tällaista sitoumusta hanke jäisi toteutumatta.

UB Uusiutuva Energian hankkeissa toiminnan ytimessä on juuri tämä logiikka. Energiapuistoissa uusiutuva tuotanto, sähkön varastointi ja datakeskuksen kulutus suunnitellaan yhtenä kokonaisuutena, jolloin tuotanto ja kulutus voidaan kytkeä yhteen myös ajallisesti. Näin datakeskus siirtyy pelkästä sähkönkuluttajasta kehittämään uutta tuotantoa.

Hukkalämpö tekee datakeskuksesta osan energiajärjestelmää

Toinen merkittävä keino, jolla datakeskus voi vahvistaa energiajärjestelmää, on hukkalämmön hyödyntäminen.

Datakeskuksen palvelimet tuottavat suuria määriä lämpöä, joka ilman ohjausta kaukolämpöverkkoon karkaisi ulkoilmaan. Kun hukkalämpö ohjataan kaukolämpöverkkoon, se korvaa muilla energianlähteillä tuotettua lämpöä ja vähentää koko energiajärjestelmän kuormaa. Rakennusten lämmityksen osuus on noin neljännes Suomen energian loppukulutuksesta, joten hukkalämmöllä korvattavalla lämmöntuotannolla on järjestelmätasolla merkittävä rooli.

UB Uusiutuva Energian hankkeissa hukkalämmön hyödyntäminen on yksi keskeisistä hankevalintakriteereistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaisessa hankkeessa pyritään mahdollistamaan hukkalämmön ohjaus ensisijaisesti kaukolämpöverkkoon. Suuremmissa hankkeissa hukkalämpöä voidaan hyödyntää tätäkin laajemmin, esimerkiksi tarjoamalla sitä pienteollisuustoimijoille edulliseen hintaan.

Tämä tuo kuntaan konkreettisia etuja, jotka ulottuvat maanomistustulojen ja kiinteistöverojen lisäksi paikalliseen energiatalouteen: hukkalämmön hyödyntäminen voi vähentää kaukolämmön tuotantokustannuksiin kohdistuvia paineita ja tarjota samalla uusia mahdollisuuksia energiaintensiivisille paikallisille toimijoille.

Suomen ilmasto ja verrattain edullinen sähkö houkuttelevat

Suomi on tällä hetkellä kansainvälisesti kiinnostava sijaintivaihtoehto datakeskuksille. Sähkö on Suomessa kansainvälisesti verrattuna kilpailukykyisesti hinnoiteltua. Lisäksi tuotanto on pitkälti fossiilivapaata ja viileä ilmasto suosii datakeskusten energiatehokkuutta.

Sähkön hinta on samalla tärkein syy, miksi PPA -tai FPA-pohjainen lähestyminen on datakeskuksille luonteva. Sähkö muodostaa merkittävän osan datakeskuksen operatiivisista kuluista, ei investointikustannuksista. Pitkäaikainen sähkönostosopimus suoraan tuottajalta suojaa hintavaihtelulta, varmistaa saatavuuden ja sopii investoinnin pitkään aikajänteeseen.

Tärkeää on myös huomata, että datakeskusten maksama sähkön hinta ei nosta kuluttajien sähkölaskua. Datakeskukset ostavat sähkönsä suoraan tuottajilta pitkäaikaisilla sopimuksilla eivätkä kilpaile kotitalouksien kanssa samasta sähköstä spot-markkinalla.

Investointiympäristö ratkaisee lopputuloksen

Ilman selkeää suuntaa Suomeen kohdistuvat hankkeet etenevät vain niissä rajoissa, mitä nykyinen sähkön tuotanto sallii. Datakeskus ei voi ottaa riskiä siitä, ettei sähköä saa ennakoitavalla hinnalla. Jos uutta tuotantoa ei rakenneta, hankkeet eivät toteudu. Toisin sanoen kulutus ja uusi tuotanto ovat symbioosissa: kumpaakaan ei synny ilman toista.

Sekä datakeskukset että niitä tukevat tuuli- ja aurinkovoimahankkeet edellyttävät monivuotista kehitystä ja monikymmenvuotista operointia. Päätökset tehdään ympäristöissä, joissa sääntely on selkeää, johdonmukaista ja kestää aikaa.

Tällä hetkellä investointiympäristö on osittain epävarma. Kansallisella tasolla on esitetty toistuvia ja pitkäkestoisia muutoksia, joiden lopputulos ei ole selvillä. Osa kunnista on muuttanut kaavoituskriteereitä kesken hankkeen, mikä on johtanut hankkeiden peruuntumisiin. Tällaiset takautuvat muutokset ovat hankkeille myrkkyä. Uudet säännöt voivat koskea vain tulevia, ei jo suunnitteilla olevia hankkeita.

Toisaalta Suomessa on myös kuntia, joissa toimintaympäristö on ennakoitava ja pitkäjänteinen. Osana UB Uusiutuva Energian päätöksentekoa on sijoittaa energiapuistojaan sinne, missä molemmat osapuolet, datakeskukset ja uusiutuvan energian hankkeet, voivat sitoutua monikymmenvuotiseen yhteistyöhön.

Miten datakeskuksen sähkönkulutus jakautuu?

Kansainvälinen PUE-luku (Power Usage Effectiveness) kertoo, kuinka tehokkaasti datakeskus käyttää energiaa. Se vertaa koko datakeskuksen energiankulutusta varsinaisen IT-laitteiston kulutukseen. Mitä lähempänä luku on yhtä, sitä vähemmän energiaa kuluu esimerkiksi jäähdytykseen ja muuhun tukitekniikkaan.

• PUE 1,0 tarkoittaisi, että koko sähkö ohjautuisi laskentaan. Käytännössä tähän ei päästä.
• PUE 1,3–1,5 on nykyaikaisten datakeskusten tyypillinen arvo. Jos laskenta kuluttaa sata yksikköä sähköä, kokonaiskulutus on 130–150 yksikköä.
• Erotus menee pääosin jäähdytykseen ja muuhun infrastruktuuriin ja muuttuu lopulta lämmöksi.
• Mitä lähempänä ykköstä luku on, sitä energiatehokkaampi datakeskus on.

Lähde: Uptime Institute, Global Data Center Survey 2024