Usein kysyttyä
Sanasto
|
Hankealue |
Hankealue tarkoittaa aluetta, jolle energiantuotantohanketta suunnitellaan. Hankealueeseen voi kuulua esimerkiksi voimaloiden tai aurinkopaneelien lisäksi huoltoteitä, sähköasemia, kaapeleita ja muita hankkeen tarvitsemia rakenteita. Hankealue pyritään määrittämään siten, että voimaloista aiheutavat ääni-, välke- ja muut merkittävät vaikutukset jäävät hankealueen sisäpuolelle. |
|
Osallinen |
Osallinen on henkilö, yhteisö tai viranomainen, jonka oloihin tai etuihin kaava tai hanke saattaa vaikuttaa. Osallisilla on oikeus saada tietoa hankkeesta sekä osallistua suunnitteluun ja esittää mielipiteitään. |
|
YVA-menettely |
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) sovelletaan hankkeisiin, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia. YVA-menettely ei kuitenkaan ole lupamenettely, eikä siinä päätetä hankkeen toteuttamisesta. YVA-menettelyn tarkoituksena on tunnistaa, arvioida ja ottaa huomioon hankkeen merkittävät ympäristövaikutukset päätöksenteossa sekä edistää haitallisten vaikutusten ehkäisemistä ja lieventämistä. YVA:n laatii hankkeesta vastaava taho, joka yleensä teettää tarvittavat selvitykset asiantuntijakonsulteilla. YVA-menettelyä ohjaa Lupa- ja valvontavirasto (LVV). Tavoitteena on myös lisätä tiedonsaantia ja tarjota osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia alueen asukkaille, järjestöille ja viranomaisille ja kaikille niille, joihin hanke voi vaikuttaa. Lue, miten YVA:n aikana voi vaikuttaa. YVA-menettely on jaettu kahteen vaiheeseen: arviointiohjelma ja arviointiselostus. YVA-menettelystä tiedottamisessa hyödynnetään ympäristöhallinnon YVA-hankesivua (esimerkiksi Tervakankaan tuulivoimahanke, Puolanka). Kuulutukset julkaistaan Lupa- ja valvontaviraston sivuilla sekä vaikutusalueen kuntien virallisilla ilmoitustauluilla. Nähtävillä olosta tiedotetaan hankesivuilla sekä vaikutusalueen paikallislehdissä. YVA-prosessia ohjaavat laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVAL 252/2017) ja sen nojalla annettu Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVAA 277/2017). |
|
YVA-ohjelma |
YVA-menettelyn ensimmäisessä vaiheessa hankkeesta vastaava taho laatii ympäristövaikutusten arviointiohjelman. Ohjelmassa kuvataan hanke ja sen vaihtoehdot, ympäristön nykytila, ehdotus arvioitavista ympäristövaikutuksista ja niiden selvittämisestä sekä suunnitelma arviointimenettelyn järjestämisestä. Hankevastaava järjestää yleisötilaisuuden YVA-ohjelman esittelemiseksi. Yhteysviranomaisena toimiva Lupa- ja valvontavirasto (LVV) antaa ohjelmasta lausunnon, jossa huomioidaan viranomaisten antamat lausunnot ja muiden osallisten jättämät mielipiteet. |
|
YVA-selostus |
YVA-menettelyn toisessa vaiheessa hankkeesta vastaava taho laatii ympäristövaikutusten arviointiselostuksen, joka tehdään arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen antaman lausunnon perusteella ja toimitetaan yhteysviranomaiselle (LVV). YVA-selostuksessa kuvataan hankkeen todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, niiden lieventämistä, seurantaa ja vaihtoehtojen vertailua. Hankevastaava järjestää yleisötilaisuuden YVA-selostuksen esittelemiseksi. Arviointiselostuksen ja siitä annettujen lausuntojen pohjalta yhteysviranomainen antaa hankkeesta perustellun päätelmän. |
|
Perusteltu päätelmä |
Perusteltu päätelmä on yhteysviranomaisen tekemä perusteltu johtopäätös hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. Perusteltu päätelmä ei kuitenkaan ole lupa hankkeen toteuttamiseen, eikä siinä päätetä hankkeen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Päätelmä tehdään YVA-selostuksen, siitä annettujen mielipiteiden ja lausuntojen sekä yhteysviranomaisen oman tarkastelun pohjalta. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteysviranomaisena toimii Lupa- ja valvontavirasto. Perusteltu päätelmä annetaan hankkeesta vastaavalle kahden kuukauden kuluessa kuulemisen päättymisestä. Perusteltu päätelmä on huomioitava hankkeen jatkosuunnittelussa. Hankkeesta vastaava liittää YVA-selostuksen ja perustellun päätelmän hankkeen lupahakemuksiin. |
|
Lupa- ja valvontavirasto (LVV) |
Lupa- ja valvontavirasto on valtion viranomainen, joka käsittelee muun muassa ympäristölupia, valvoo ympäristöasioita ja toimii YVA-menettelyn yhteysviranomaisena. Valviran, aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten toiminnat päättyivät vuoden 2025 lopussa, ja niiden tehtävät siirrettiin uudelle Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontaviraston Ympäristön toimialan tehtäviin kuuluu ympäristöasioiden luvitus ja valvonta, ympäristövaikutusten arviointi, alueidenkäyttöön sekä luonnon- ja ympäristönsuojelun liittyvät tehtävät, vesien- ja merenhoidon ja vesitalousasioiden tehtävät sekä yleisen edun valvonta. |
|
Kaavoitusaloite |
Kaavoitusaloite on hakemus, jolla maanomistaja, yritys tai kuntalainen ehdottaa kunnalle tietyn alueen kaavan laatimista tai muuttamista. Kaavaprosessia ohjaa kunta. Energiahankkeen osalta kaavoitusaloite on ensimmäinen virallinen askel kohti hankkeen konkretisoitumista, ja nimensä mukaisesti aloittaa kaavoitusprosessin. Tätä ennen hankkeesta on jo tehty laajoja esiselvityksiä, käyty neuvotteluja maanvuokrauksesta ja saatu puolustusvoimilta myönteinen lausunto. Kaavoitusaloite ei kuitenkaan vielä tarkoita, että hanke välttämättä toteutuu. Kunta käsittelee kaavoitusaloitteen toimielimissään. Mikäli aloite hyväksytään, kaavaprosessi alkaa. |
|
Osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) |
Kaavoitusaloitteen hyväksymisen jälkeen kunta laatii osallistumis- ja arviointisuunnitelman (OAS). Tuulivoimahankkeissa sekä muissa ulkopuolisen toimijan hankkeissa OAS:n laatii usein hankevastaavan valitsema kunnan hyväksymä konsultti. Kunta ohjaa konsultin työtä. OAS:ssa kerrotaan, mitä on suunnitteilla, ketkä ovat osalliset, mitkä ovat kaavatyön tavoitteet ja selvitystarpeet, mikä on vaikutusten arvioinnin laajuus sekä miten osallistumisen järjestäminen on suunniteltu. Kaavaprosessia ohjaa kunta. Mikäli hankkeesta laaditaan YVA, kaavoitusprosessia viedään eteenpäin rinnakkain YVA-prosessin rinnalla. OAS asetetaan nähtävillä usein yhtäaikaisesti YVA-ohjelman kanssa. |
|
Kaavaluonnos |
Kunta – tai uusiutuvan energian hankkeissa konsultti – laatii kaavaluonnoksen hyödyntäen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa (OAS). Valmisteluvaiheessa kaavaluonnos asetetaan nähtäville. Kunta voi järjestää yleisötilaisuuden tai muun vuorovaikutustilaisuuden, jolloin kaikilla osallisilla ja kunnan asukkailla on tilaisuus mielipiteen esittämiseen. Mikäli hankkeesta laaditaan YVA, kaavaluonnos asetetaan yleensä yhtäaikaisesti nähtäville YVA-selostuksen kanssa. Kaavaluonnoksessa näkyvät muun muassa suunnitellut voimaloiden paikat sekä suunniteltu tiestö ja muu infrastruktuuri. Viranomaiset antavat kaavaluonnoksesta lausuntonsa, muut osalliset mielipiteensä. Kunta käsittelee saadut mielipiteet ja laatii niihin vastineet osana kaava-aineistoa. |
|
Kaavaehdotus |
Kaavaluonnoksesta saadun palautteen perusteella laaditaan lopullinen kaavaehdotus. Kaavaehdotus asetetaan julkisesti nähtäville. Kunta voi järjestää yleisötilaisuuden tai muun vuorovaikutustilaisuuden, jolloin osalliset ja kunnan asukkaat voivat tehdä ehdotuksesta muistutuksia. Muistutuksen jättäneille on ilmoitettava vastauksena kunnan perusteltu kannanotto. Kaavaehdotuksen kuulemisen ja viranomaislausuntojen jälkeen kunnan päättävä elin tekee päätöksen kaavan hyväksymisestä. |
|
Maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava |
Maakuntakaavassa sovitetaan yhteen valtakunnalliset ja maakunnalliset alueiden käyttötavoitteet. Yleiskaava on kunnan laatima maankäyttösuunnitelma, joka esittää periaatteet alueiden käyttämisestä asumiseen, työpaikkatoimintoihin, virkistykseen sekä liikenneverkon tarpeisiin. Kaavoituksella pyritään myös turvaamaan ympäristön luontoarvojen säilyminen ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Yleiskaava voidaan laatia koko kunnan alueelle tai osalle kunnan aluetta (osayleiskaava) esimerkiksi taajamittain, kylittäin tai ranta-alueille. Asemakaava on yksityiskohtainen suunnitelma siitä, mitä ja millä tavalla alueelle rakennetaan ja miten aluetta käytetään. Sillä ohjataan asumisen, viheralueiden, työpaikkojen ja liikenteen sijoittumista taajamissa. Kaavoilla on vahva toisiaan ohjaava vaikutus. Maakuntakaava ohjaa yleiskaavaa, yleiskaava puolestaan ohjaa asemakaavaa. Mikäli samalla alueella kaavoja on kaksi tai enemmän, nämä eivät ne saa olla ristiriidassa keskenään. Teollisen kokoluokan tuulivoimarakentamisen edellytyksiä ratkaistaan lähtökohtaisesti kaavoitusmenettelyn kautta. Tuulivoimahankkeen toteuttaminen edellyttää hankkeen laadusta ja sijaintipaikasta riippuen joko tuulivoimaosayleiskaavaa, asemakaavaa tai sijoittamislupaa. Tuulivoimahankkeet suunnitellaan nykyään pääasiassa tuulivoimaosayleiskaavoilla. |
|
Rakentamislupa |
Rakentamislupa on kunnan rakennusvalvontaviranomaisen myöntämä rakentamislain mukainen lupa rakentamiseen. Teollisen kokoluokan tuulivoimalat rinnastetaan rakennuksiin, jolloin niille vaaditaan aina rakentamislupa. Ennen rakentamisluvan myöntämistä tulee tuulivoimalan sijoittaminen olla ratkaistuna rakentamista suoraan ohjaavalla tuulivoimayleiskaavalla, asemakaavalla tai sijoittamisluvalla. Jos hyväksytty kaava ei ole vielä lainvoimainen, on rakentamisluvassa tällöin määrättävä, ettei rakentamista saa aloittaa ennen kuin kaava on tullut voimaan. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen ratkaisee tuulivoimalan rakentamislupahakemuksen. |
|
Tuulivoimalan rakenne |
 Roottori: Tuulivoimalan roottori koostuu navasta ja siihen kiinnitetystä kolmesta lavasta. Roottori muuttaa tuulen liike-energian pyörimisenergiaksi. Roottorin pyörimisliike siirretään voimansiirron kautta generaattorille, joka muuntaa liike-energian sähköksi Konehuone eli naselli (nacelle): Tuulivoimalan konehuone on tuulivoimalan tornin huipulla sijaitseva kotelo, joka sisältää sähkön tuottamiseen tarvittavan laitteiston. Nasellissa sijaitsee muun muassa voimansiirto ja generaattori, jossa tuulen liike-energia muuttuu sähköksi. Naselli on kokoluokaltaan linja-auton tai junan veturin kokoinen. Se suojaa laitteita säältä ja vähentää ilmanvastusta. Nasellin etuosaan kiinnittyy roottori. Kokonaiskorkeus: Tuulivoimalan kokonaiskorkeus tarkoittaa voimalan korkeutta maanpinnasta ylimpään lavankärkeen silloin, kun lapa osoittaa suoraan ylöspäin. Napakorkeus: Etäisyys maan pinnasta tuulivoimalan roottorin keskipisteeseen eli napaan. |
|
Perustamistekniikat |
Tuulivoimaloiden perustamistavan valinta riippuu torniratkaisusta sekä kunkin voimalan paikan pohjaolosuhteista. Pohjatutkimustulosten perusteella jokaiselle tuulivoimalalle valitaan sopivin ja kustannustehokkain perustamistapa. Tuulivoimaloiden perustamistekniikat:
 |
|
Sisäinen ja ulkoinen sähkönsiirto |
Tuulivoimapuiston sisäisen sähkönsiirron toteuttamiseksi tuulivoimapuistoon rakennetaan yksi tai useampi sähköasema, jonne sähkö johdetaan tuulivoimaloilta maakaapelein. Maakaapelit sijoitetaan pääsääntöisesti huoltoteiden yhteyteen kaivettaviin kaapeliojiin huoltotieverkoston mukaisesti. Tien ja kaapelikaivannon alueelta poistetaan puustoa yhteensä enintään 20 metrin leveydeltä. Hankkeen ulkoinen sähkönsiirto liitetään hankealueelta 110 kV voimajohtoon. Liittymistä varten rakennetaan uusi sähköasema. Sähköasema: Sähköverkon solmukohta, jossa sähköä muunnetaan eri jännitetasoille ja liitetään kantaverkkoon tai alueverkkoon. Kantaverkko: Suomen valtakunnallinen suurjännitteinen sähköverkko, jonka kautta sähköä siirretään pitkiä matkoja eri puolille maata. |
|
Voimajohto ja johtokäytävä |
Tuulivoimahankkeessa 110 kV (kilovoltin) voimajohto tarkoittaa korkeajännitteistä sähkölinjaa, jolla tuulipuiston tuottama sähkö siirretään Suomen sähköverkkoon. 110 kV ilmajohdon rakentaminen uuteen johtokäytävään vaatii tyypillisesti 46 metriä leveän johtoalueen. Alueen puustosta raivatun johtoaukean leveys on 26 metriä. Johtoaukean molemmin puolin on 10 metriä leveä reunavyöhyke, jossa puuston kasvua on rajattu. Suurissa hankkeissa saatetaan tarvita 400 kilovoltin voimajohtoa.  |
|
Tuulivoimalan teho (MW) |
Uusien maatuulivoimaloiden tyypillinen teho Suomessa vuonna 2026 on 6–7,5 megawattia (MW). Yksittäinen voimala tuottaa sähköä noin 15 000 – 20 000 MWh vuodessa. Kokonaiskapasiteetti Suomessa vuonna 2026 on yli 9 400 MW, ja uusia voimaloita rakennetaan jatkuvasti lisää. Yhden voimalan vuosituotanto (noin 15 000 – 20 000 MWh) riittää kattamaan esimerkiksi noin 750 – 1 000 sähkölämmitteisen omakotitalon energiankulutuksen. |
|
Desibeli (dB) – tuulivoimalan äänivaikutukset |
Tuulivoimalan tuottama ääni syntyy pääasiassa lapojen liikkeestä ja koneiston toiminnasta. Tästä syystä voimalan tuottama ääni on voimakkaimmillaan napakorkeudella (noin 140–175 metriä), jossa voimalan äänitaso vastaa lehtipuhaltimen tai iskuporakoneen tuottamaa äänitasoa. Ääni vaimenee etäisyyden kasvaessa, jolloin tuulivoimalan juurella äänentaso on selvästi alhaisempi, noin 60 desibeliä. Tämä vastaa normaalia puheäänen tai pyykinpesukoneen voimakkuutta. Tuulivoimapuistot suunnitellaan valtioneuvoston asetuksen mukaan niin, että tuulivoimaloiden ääni ei saa talojen tai loma-asuntojen välittömässä läheisyydessä ylittää päivällä 45 desibeliä ja yöllä 40 desibeliä. Tuulivoima-alueiden huolellinen äänimallinnus on onnistuneen hankekehityksen edellytys. |
|
Välke |
Välkevaikutuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa pyörivät lavat aiheuttavat liikkuvaa varjoa auringon paistaessa tuulivoimalan takaa. Vaikutus on mahdollinen vain tietyissä sää-, vuodenaika- ja valaistusolosuhteissa, kun aurinko on riittävän matalalla, ja voimalan sekä tarkasteltavan kohteen sijainti on siihen nähden otollinen. Välkevaikutukset arvioidaan hankesuunnittelun yhteydessä tietokonemallinnuksilla. Mallinnuksessa tarkastellaan, kuinka usein ja kuinka pitkään välkettä voi esiintyä esimerkiksi vakituisilla ja vapaa-ajan asuinrakennuksilla vuoden aikana. Tuloksia hyödynnetään voimaloiden sijoittelun suunnittelussa ja vaikutusten lieventämisessä. |
|
Lentoestevalo |
Lentoestevalot ovat ilmailuturvallisuuden vuoksi tuulivoimaloihin asennettavia valoja. Valojen määrä, väri ja toimintatapa perustuvat Traficomin määräyksiin. |
|
Aurinkovoimala |
Aurinkovoimala muuntaa auringonvalon sähköksi. Aurinkovoimala koostuu aurinkopaneeleista, invertteristä, kiinnitys- ja tukirakenteista, kaapeleista sekä turva- ja suojalaitteista. Osat keräävät auringon säteilyä, muuttavat sen sähköksi ja syöttävät sen eteenpäin sähköverkkoon. |
|
Aurinkopaneelit |
Aurinkopaneelit ovat järjestelmän näkyvin osa. Ne koostuvat useista aurinkokennoista, jotka muuttavat auringonvalon sähköksi. |
|
Aurinkopaneelien perustus |
Maanvaraisten aurinkopaneelien perustus valitaan aina maaperän ja turvekerroksen paksuuden mukaan. Yleisimpiä perustustapoja ovat maahan kierrettävät ruuvipaalut, betonipohjaiset kelluvat maatukirakenteet tai maaperästä riippuen porapaalut. Kiinteissä järjestelmissä paneelit suunnataan usein etelään, mutta hankkeissa voidaan käyttää myös itä-länsi-suuntausta tai aurinkoseurantaa. Paneelirivistöjen korkeus vaihtelee hankekohtaisesti. Rakenteiden korkein kohta on tyypillisesti noin 2,5-4 metriä maanpinnasta. Paneelien korkeus maanpinnasta vaihtelee käytettävän rakenteen, maaston ja mahdollisen aurinkoseurannan mukaan. |
|
Invertteri |
Invertteri muuntaa aurinkopaneelien tuottaman tasasähkön (DC, direct current) sähköverkossa käytettäväksi vaihtosähköksi (AC, alternating current). Tässä yhteydessä käytettävää invertteriä kutsutaan myös verkkoinvertteriksi. |
|
Tracker |
Aurinkoseuranta eli tracker on järjestelmä, jossa aurinkopaneelit kääntyvät dynaamisesti auringon liikkeen mukaan pitkin päivää. Aurinkopaneeli pysyy optimaalisessa kulmassa aurinkoon nähden aamusta iltaan. |
|
Kapasiteettikerroin |
Kapasiteettikerroin (capacity factor) kuvaa voimalan todellista sähköntuotantoa suhteessa sen teoreettiseen maksimituotantoon. Suomessa aurinkovoimaloiden kapasiteettikerroin on tyypillisesti noin 10-15 prosenttia riippuen sijainnista ja käytetystä teknologiasta. |
|
MWp (megawattipiikki) |
MWp tarkoittaa aurinkovoimalan maksimitehoa ihanteellisissa standardiolosuhteissa. Se kertoo voimalan huipputehosta, ei todellisesta tuotannosta, johon vaikuttavat sää ja vuodenaika. |
|
BESS-akkuvarasto |
BESS-akkuvarasto (Battery Energy Storage System) on akkupohjainen energian varastointijärjestelmä, joka varastoi sähköenergiaa ja vapauttaa sitä tarpeen mukaan. BESS-akkuvarasto mahdollistaa tuuli- ja aurinkovoimalla tuotetun sähköenergian varastoinnin ja hyödyntämisen optimaalisina aikoina esimerkiksi silloin, kun tuotanto on alhaisempaa tai kulutus sähköverkossa on korkeaa. Akkuvarastoja voidaan myös hyödyntää säätösähkömarkkinoilla sähköjärjestelmän vakauden ylläpitämiseen. |
|
Akkuvaraston käyttötarkoituksia |
Taajuusreservi (FCR, aFRR, mFRR): Akku reagoi nopeasti sähköverkon taajuuden vaihteluihin. Arbitraasi (sähkön hintakauppa): Sähköä varastoidaan halvan hinnan aikana ja myydään kalliilla. Huippukuorman tasaus (peak shaving): Kulutuspiikkien leikkaaminen. Kuormansiirto (load shifting): Sähkön käyttö siirretään ajankohtaan, jolloin sitä on enemmän tai se on halvempaa. Verkon vahvistaminen (grid support): Akku voi tukea sähköverkon toimintaa ja joissakin tilanteissa vähentää tai siirtää verkon vahvistamistarvetta. Uusiutuvan energian integrointi: Akku tasaa tuuli- ja aurinkovoiman vaihtelua. |
|
Akkuvaraston osat |
Akkuvarasto koostuu useista toisiaan tukevista komponenteista, jotka varmistavat, että energiaa voidaan varastoida, muuntaa ja syöttää sähköverkkoon turvallisesti ja tehokkaasti. Akkukenno (cell): Pienin yksittäinen yksikkö, joka varastoi sähkön. Akkumoduuli / -teline (module / rack): Useista kennoista muodostettu kokonaisuus, joilla saavutetaan haluttu jännite- ja kapasiteettitaso. Invertteri (PCS, Power Conversion System) on akkuenergian varastointijärjestelmän aivot, joka muuntaa akkujen tasavirran (DC, direct current) kiinteistössä käytettäväksi tai sähköverkkoon syötettäväksi vaihtovirraksi (AC, alternating current) ja toisinpäin. Muuntaja (transformer): Nostaa tai laskee jännitteen sellaiseksi, että se sopii paikallisen sähköverkon tarpeisiin. Akkukontti: Säänkestävä fyysinen kontti, jonka sisään koko järjestelmä rakennetaan. Käytetyt kontit ovat tyypillisesti merikontteja, joiden koko on noin 20–30 m2. Yksi akkukontti voi painaa jopa 60 tonnia. |
|
Teho (MW) |
Akkuvaraston teho (MW) kertoo, kuinka paljon sähköä akku voi purkaa sähköverkkoon tai ottaa vastaan yhdellä hetkellä. Mitä suurempi teho on, sitä enemmän sähköä akku pystyy hetkellisesti syöttämään tai vastaanottamaan. |
|
Energiakapasiteetti (MWh) |
Akkuvaraston energiakapasiteetti (MWh) kertoo, kuinka suuren määrän energiaa akku pystyy varastoimaan. Teho ja energiakapasiteetti ilmoitetaan usein yhdessä, esimerkiksi 35 MW / 70 MWh. Tämä tarkoittaa, että akun teho on 35 MW ja varastointikapasiteetti 70 MWh. Täydellä 35 MW:n teholla akku voisi laskennallisesti syöttää sähköä noin kahden tunnin ajan. Tehoa ja energiakapasiteettia voi havainnollistaa esimerkiksi näin: akun energiakapasiteetti voidaan ajatella säiliön kokona. Teho puolestaan kertoo, kuinka nopeasti säiliö voidaan tyhjentää tai täyttää. Teollisen kokoluokan akkuvarastojen koko voi vaihdella alle megawatin järjestelmistä useiden kymmenien tai jopa satojen megawattien kokonaisuuksiin. |
|
Datakeskus |
Datakeskus (data center) on rakennus tai rakennuskokonaisuus, jossa sijaitsee suuri määrä palvelimia ja muuta tietoteknistä infrastruktuuria. Datakeskuksissa käsitellään, tallennetaan ja siirretään digitaalista tietoa esimerkiksi pilvipalveluiden, verkkopalveluiden ja tekoälysovellusten tarpeisiin. Datakeskukset tarvitsevat paljon sähköä palvelinten käyttämiseen ja jäähdyttämiseen, minkä vuoksi sähkön saatavuus ja hinta ovat keskeisiä niiden sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä. |
|
Palvelin |
Palvelin (server) on tietokone, joka käsittelee ja tallentaa tietoa sekä tarjoaa tietoteknisiä palveluita muille laitteille ja käyttäjille verkon välityksellä. Datakeskuksessa voi olla tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia palvelimia, jotka toimivat ympäri vuorokauden. |
|
Pilvipalvelu |
Pilvipalvelussa (cloud service) tiedostoja, ohjelmistoja ja muita digitaalisia palveluita käytetään internetin kautta. Tiedot sijaitsevat datakeskusten palvelimilla käyttäjän oman tietokoneen sijaan. Esimerkiksi tiedostojen verkkotallennus, suoratoistopalvelut ja monet yritysten käyttämät ohjelmistot ovat pilvipalveluita. |
|
Konesali |
Konesali (data hall) on datakeskuksen tila, johon palvelimet ja niitä palvelevat tietoliikenne-, sähkö- ja jäähdytysjärjestelmät sijoitetaan. Yhdessä datakeskuksessa voi olla useita konesaleja. Konesali on siis osa datakeskusta, vaikka termejä käytetään arkikielessä joskus myös toistensa synonyymeina. |
|
Sähköteho (MW) |
Sähköteho kertoo, kuinka paljon sähköä datakeskus tarvitsee toimiessaan tiettynä hetkenä. Datakeskuksen sähköteho ilmoitetaan yleensä megawatteina (MW). Yhden suuren datakeskuksen kokonaisteho voi olla kymmeniä tai satoja megawatteja. |
|
Energiankulutus (MWh/vuosi) |
Energiankulutus kertoo, kuinka paljon sähköä datakeskus käyttää tietyn ajanjakson, esimerkiksi vuoden, aikana. Vuosikulutus voidaan ilmoittaa megawattitunteina (MWh) tai suurten datakeskusten kohdalla terawattitunteina (TWh). Sähköteho kertoo siis sähköntarpeesta tietyllä hetkellä, kun taas energiankulutus kertoo pidemmän ajan kuluessa käytetyn sähkön kokonaismäärän. |
|
Varavoima |
Järjestelmä, jolla datakeskuksen toiminta voidaan turvata sähkökatkon tai muun sähköverkon häiriön aikana. Varavoimana (backup power) voidaan käyttää akkujärjestelmiä, tai generaattoreita. Datakeskuksille keskeytymätön sähkönsaanti on tärkeää, minkä vuoksi varavoimajärjestelmät ovat keskeinen osa niiden toimintavarmuutta. |
|
Jäähdytysjärjestelmä |
Jäähdytysjärjestelmällä (cooling system) poistetaan palvelinten tuottamaa lämpöä ja pidetään niiden toimintalämpötila sopivana. Datakeskuksissa voidaan käyttää erilaisia jäähdytysratkaisuja, kuten ilmajäähdytystä, nestejäähdytystä ja vapaajäähdytystä, jossa hyödynnetään viileää ulkoilmaa. Ratkaisun valintaan vaikuttavat datakeskuksen koko, palvelinteknologia, energiatehokkuus ja paikalliset sääolosuhteet. |
|
Hukkalämpö |
Palvelimet tuottavat käytön aikana lämpöä, joka on poistettava datakeskuksesta jäähdytyksen avulla. Tätä syntyvää lämpöenergiaa kutsutaan hukkalämmöksi (waste heat). Sen sijaan, että lämpö johdettaisiin hyödyntämättömänä ympäristöön, sitä voidaan ottaa talteen ja käyttää kaukolämmön tuotannossa, teollisuuden prosesseissa, kasvihuoneissa tai muissa lämpöä tarvitsevissa kohteissa. Hyödyntämismahdollisuuksiin vaikuttavat muun muassa datakeskuksen sijainti, lämmön lämpötilataso ja lähellä oleva lämmöntarve. |
|
Suora sähkönhankinta |
Suora sähkönhankinta (PPA, Power Purchase Agreement) on pitkäaikainen sähkönostosopimus, jossa sähkön ostaja, esimerkiksi datakeskus, sopii sähkön hankinnasta suoraan sähköntuottajan kanssa. PPA-sopimuksella voidaan esimerkiksi varmistaa uusiutuvan sähkön hankintaa tuuli- tai aurinkovoimalasta pitkäksi ajaksi. Sopimus voi samalla lisätä sähkön hinnan ennakoitavuutta ja tukea uuden sähköntuotannon investointeja. |